Tämä on ensimmäinen blogini ja ajattelin, että tähän alkuun laitan parisen kuukautta sitten kirjoittamani runon tapaisen. Tältä minusta tuntuu, kun olen nyt reilun vuoden saanut Elää :
-Minä nyt-
Olen tullut ulos synkistä varjoista,
en ole enää edes hämärän rajamailla,
seison hauraassa valossa.
Minä seison keskellä kaaosta.
Enää en ajelehdi sen seassa,
säpäleinä, särönä.
Elämäni peili kasaa palasiaan
ja
mahdoton yhtälö
on alkanut muuttua Mahdolliseksi.